"Pieni tyttö tarttuu puhelimeen ja näppäileen numeron, numeron jonka on näppäillyt niin useasti ennenkin. Isän työnumeron.
Tuut, tuut, tuut..
Numero ei vastaa, pienen tytön sydän lyö yhä tieheämmin. Miksi isi ei vastaa?
Isi ei vastaa koska isi juo."
Se oli ote mun omasta lapsuudesta, niitä tarinoita on paljon muitakin. Rikottuja lupauksia, särkyneitä sydämiä, vuodatettuja kyyneleitä.
Kyllä, mä olen alkoholisti perheestä. Se oli asiasta mistä ei pienellä paikkakunnalla puhuttu, vaikka kaikki siitä tiesivät.
Nyt kun itse olen tulossa äidiksi oon pohtinu omaa suhdetta alkoholiin, sen käyttöön lapsen kanssa.
Tietysti olen ittekki eläny villin ja kostean nuoruuden lapin hiihtokeskuksessa. Se on kuitenkin eriasia, rajani olen kokeillut ja löytänyt.
Mutta mikä saa ihmisen juomaan, mikä saa vanhemman käyttäytymään niin kauhealla tavalla omaa lastaan kohtaan?
Mä oisin tosi rikas jos mulla ois vastaukset noihin kysymyksiin..
Mä haluan tarjota Pienimmäiselle toisenlaisen lapsuuden, se ei ole lasinen lapsuus.
Se on rakkautta jota ei ole ostettu rahalla, se on lupauksia jotka pidetään, se on turvallisuutta.
Asiasta on paljon lisätietoa ja mieteitä herättäviä juttuja lasinen lapsuus sivulla.
Muista kun seuraavan kerran näet sen naapurin pikku Liisan tai Lassen, hän saattaa olla lapsi joka elää pullon vankina.
Pyydän, huomaathan sen lapsen. Pysähdyt miettimään voisitko tehdä jotain mikä palauttaisi lapsuuden myös sille lapselle.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti