Hetki ennen kuin maailma herää

Mä en oikein koskaan oo ollu aamuihminen, mutta silti jostain käsittämättömästä syystä mä nautin näistä aamun hiljaisista (tai no ei niin hiljaisista) hetkistä. Enkä mä oikein hallihe tota nukkumistakaan. Isimies tekee yötyötä, kuus yötä joka toinen viikko. Ja mä valvon, vaikken tietoisesti odotakkaan sitä kotiin niin silti mä valvon ja odotan.. Niin kuin viime yönäkin, vaikka tiesin että se tulee ajoissa kotiin kun oli vaan pikku keikka millä kävi. Toivottavasti Pienimmäinen perii isimiehen unenlahjat. Isimies voi nukkua koska tahansa, missä tahansa ja miten pitkään tahansa.. Mä oon kateellinen.

Mä taidan yrittää huomenna, tai ehkä tänään ilalla väsätä jonkun sortin esittely postauksen meistä. Tiiä sitten lukeeko tätä mun sepustusta kukaan koskaan, mut yritetään nyt tästä jotain saada aikaan.