Elämä antaa ja elämä ottaa.

Pitkää hiljaisuutta on tullut vietettyä.

En oikein osannu kirjottaa siitä kaikesta mitä viime kirjotuksen jälkeen tapahtui, 

piti saada aikaa ajatella ja keretä itsensä. 

Muuten tästä postauksesta olisi tullut kyynelten täytteinen.

7.12.2012 kaksi vakava ilmeistä poliisia tuli meidän oven taakse.

Heillä oli kerrottavana asia jota olin pelännyt jo pitkään, 

mulle niin rakas ja tärkeä Isi oli kuollut.

Tuo tieto lamautti, henkisesti.

Toimin kuitenkin kuin kone, soitin puheluita, hoidin asioita.

Yritin olla tuntematta oikein mitään, silti mun sisällä kuohui.

Joulu aaton aattona matkasimme Isimiehen kanssa Äänekoskelle 

saattamaan mun Isiä viimeiselle matkalleen.

Tilaisuus oli kaunis, juuri sellainen mitä Isi olis halunnu.

Paljon kauniita, ihania ja rakkaita muistoja jäi!

Isi, olet ajatuksissani joka päivä!

<3

Aina kun yksi elämä sammuu, toinen syttyy.

Tasan kuukausi sen jälkeen kun Isi saateltiin viimeiselle matkalleen, 

syntyi meidän perheen pienimmäinen.

Pikku Likka <3

Neitiä tehtiin pitkään ja hartaasti reippaat seitsämäntoista tuntia.

Lopulta äidin ja lapsen huonon voinnin takia päädyttiin kiireelliseen sektioon.

Rankasta alusta huolimatta neiti sai täydet kymmenen pistettä.

23.1.2013 klo 18:19 

syntyi 3660g ja 51cm 

täyttä rakkautta!

Äiti ja Isimies ovat ihan myytyjä ja pakahtuvat onnesta!

Kotona ollaan jo oltu reilu viikko, ihmetelty eloa ja toisiamme.

Hiljaisuutta.

Tuntuu ettei meillä oikein mitään kertomisen arvoista

ole tapahtunut.

Jotain pientä kuitenkin.

Niinkuin jokainen perjantai, 

viime viikon perjantaina oltiin taas 

hieman lähempänä sitä päivää kun 

pienimmäisen pitäs päivän valoon tulla.

Tulevana perjantaina kasassa 

32+0

Viikonloppuna haettiin Porista meille hoitopöytä/lipasto

yhdistelmä.

Tein sit oikein löydön, yhdellä lapsella muutaman 

kuukauden käytetty.

Ei naarmuja tai kolhuja ja hintaa vain

45€!!

Lisäksi postikuski kiikutti laatikkoon paketin

ihanuuksia.

Paketista paljastui Teddykompanietin

uniriepu ja tuttinauha <3

Oikeestaan kaikki muu alkaa pikkuhiljaa olla valmiina

paitsi se sitteri!

Kuinka vaikeaa voikaan semmosen metsästäminen

olla?

En haluis tai siis raaskis ostaa sitä uutena, 

hyviä käytettyjä saa kuitenkin lähes puolta

halvemmalla.

Mutta, se että semmosen onnistut saamaan ei ole helppoa.

Jatkan siis metsästämistä.

Milloin viimeksi?

Hymyilit katsellessasi elämäsi tärkeintä ihmistä?

Sanoit; Minä rakastan sinua?

Halasit ohiminen?

Katsoit toista silmiin ja olit pakahtua onnesta?

Teit jotain vaan ilahduttaaksesi toista?

Kerroit kuinka tärkeä se rakkain ihminen sinulle on?

Ajattelit kuinka onnellinen oletkaan kaikesta mitä sinulla on?

Niinpä, kuinka helppoa onkaan sivuutta 

nämä asiat arjessa.

Pieniä sanoja, pieniä tekoja niillä voi olla kauas kantava vaikutus.

Aloita siis jo tänään, sitten tiedät milloin viimeksi..

"Elämän pienistä asioista 

se kaikkein suurin on se, 

joka pienuudellaan mullistaa elämämme loppuiäksi!"

Rakkaat lemmikit nuo arjen sulostuttajat, jep..

Otetaan ensin käsittelyyn

 rakas kissamme Mats PettersÅn,

 kyllä tuo salskea (pulskea) kissa herra.

 Herra on erikoistunut löhöilyn, syömisen,

 löhöilyn ja syömisen jälkeen tavaroiden piilottamiseen.

 Herra on kanniskellut ja jemmaillut

 lukemattoman määrän sukkia ja

 muuta ei niin tarpeellista tavaraa. 

Mutta nyt sitten,

 se saakelin lattiamoppi

 jemmasi mun handsfreen. 

Muutaman illan hakemisen jälkeen

 se löytyi sohvan alta,

 mutta siitä puuttuu

 se kumi/muovihärpäke joka korvaan tulee..

 En tiiä onko toi syöny sen vai mitä se sille on tehny, tästä pirtistä sitä ei löydy..

Toisena otetaan käsittelyyn

 aatelista saksalaista sukujuurta omaava

 neiti Helka Von Snautzher.

 Tuo joka paikkaan mukaan tunkeva,

 kaikkeen toimintaan osallistuva herkkupeppu.

 Tässä pari päivää oon uhkaillu

 sekä Helkaa että Isimiestä

 yhteisellä suihkureissulla,

 mammalla kun toi taipuminen kaksin kerroin

 koiran pesua varten on hieman heikkoa.

 No mutta mitä tekee tämä hännän heiluttaja..

 Juuri sillon kun Isimies on

 mahdollisimman kaukana Hakkilassa 

pirkkarekkailemassa. 

Tämä järjen riemuvoitto

 päättää viimeisellä iltapissatuksella

 käydä pyörimässä PASKASSA!! 

Ja eihän se riitä että vain turkkiin

 olisi tartutettu tämä au de pashee tuoksu

 sitä piti myös syödä!! 

Niinpä sitä sitten ähisten, puhisten ja yökkäillen mamma painu pesemään Helka neitiä!! 

Siispä jos jollain pyörii ylimääräisenä semmonen handfreen kumihärpäke ottaisin sen kiittollisena vastaan, lisäksi mikäli tuon rakki rakkaan viimeisiä järjenhiveniä näkyy niin nekin saa palauttaa. 

Kiitos ja anteeks!! XD

Isimiehen päivä

Sunnuntaina vietettiin Isänpäivää, 

myös meillä vaikka 

PeraPirkkoIrmeli 

ei osallistunutkaan muuta

 kun mammaa potkimalla.

Aamulla Isimies heräteltiin 

viemällä kahvit sänkyyn.

Päivällä sitten käytiin 

Pappan, Isimiehen ja Isimiehen siskon

kanssa syömässä lounasta 

Ruukin Helmessä.

Illan suussa sitten kävi 

Isimiehellä käsky, 

ULOS!!

Olin jo etukäteen kyllä varoitellut, 

että joutuu sunnuntaina ulkoruokintaan

muutamaksi tunniksi.

Niinpä, tuumasta toimeen.

Isimies ulos ja mamma ruuan laittoon.

Ruuaksi oli ruokaa rakkaudella,

naudan paistia, valkosipuli-peruna terriiniä 

ja punaviinikastiketta.

Oli viinit ja pelit ja pensselit.

Jälkiruuaksi oli sitten 

Kahvikuppi kakkua.

Nämä ihanuudet bongasin viikolla

Katrin blogista.

Isimiehen sisko oli mulla sitten leivonta-apuna 

ja henkisenä tukena urakassa.

Ihan kunnialla siitä selvittiin, 

vai mitä olette mieltä?

Jännityksellä mä odotan ensimmäistä Äitienpäivää, 

saisinkohan mä vaikka kupillisen teetä valmiiks keitettynä sillon <3

"naapurissa" arvotaan!

Tuulen puolella blogin Jaana, Janes, 

ystävä rakas arpoo!

Ja tottakai haluan parantaa omia mahdollisuuksiani voittaa, 

joten tarjoillaan muillekin nyt mahdollisuus kurkistaa

mitä Tuulen puolella tapahtuu.

Rakas Joulupukki!

Heippa Joulupukki!

Oon yrittäny olla tänä vuonna tosi kiltti, en oo paljon kiukutellu.

Oon kans yrittäny pitää kotia kunnossa ja Isimiehellekkin tehny

ruokaa lähes joka päivä.

Mulla ei oikeestaan olis kun yks toive jouluks..

tai oikeestaan kaks.

Eka olis se että PeraPirkkoIrmeli ei

vielä tälle vuotta syntyis.

Tiiäthän sä kuin ikävä olis olla ihan loppuvuodesta syntyny.

Toinen toive ois sitte aika tylsästi keittiötavaraa.

Tahtoisin saada yleiskoneen ittelleni.

Meinaa toi käsivatkain parka huutaa jo

armoa kun sillä yrittää taikinoita

vääntää.

Mielessä siintelisi tämmöinen 

Kenwoodin kMix KMX51 

kone

Ja jos nyt sitte vaikka Isimies sulta tiedustelee jotain 

vinkkejä vaimon lahjaksi niin sille voi 

vinkata vaikka seuraavia.

Yöpaita (ei mittään hepeniä )

Suklaata (pätkistä, geishaa..)

Joku nätti kaulakoru (ei kultaista)

Ja koska PeraPirkkoIrmeli ei 

vielä voi sulle itte kirjoittaa 

niin mä sitte avitan hiukan.

Ykköstoiveena ois Brion Two musta pinnasänky.

Ja toinen toive olis sitte BabyBjörn Balance 

sitteri puna-mustana.

Siinä nää meidän toiveet nyt olis, 

Isimies varmaan kirjottaa

sulle sitten oman 

kirjeen.