sunnuntai 3. helmikuuta 2013

Elämä antaa ja elämä ottaa.

Pitkää hiljaisuutta on tullut vietettyä.
En oikein osannu kirjottaa siitä kaikesta mitä viime kirjotuksen jälkeen tapahtui, 
piti saada aikaa ajatella ja keretä itsensä. 
Muuten tästä postauksesta olisi tullut kyynelten täytteinen.

7.12.2012 kaksi vakava ilmeistä poliisia tuli meidän oven taakse.
Heillä oli kerrottavana asia jota olin pelännyt jo pitkään, 
mulle niin rakas ja tärkeä Isi oli kuollut.
Tuo tieto lamautti, henkisesti.
Toimin kuitenkin kuin kone, soitin puheluita, hoidin asioita.
Yritin olla tuntematta oikein mitään, silti mun sisällä kuohui.
Joulu aaton aattona matkasimme Isimiehen kanssa Äänekoskelle 
saattamaan mun Isiä viimeiselle matkalleen.
Tilaisuus oli kaunis, juuri sellainen mitä Isi olis halunnu.


Paljon kauniita, ihania ja rakkaita muistoja jäi!
Isi, olet ajatuksissani joka päivä!
<3

Aina kun yksi elämä sammuu, toinen syttyy.
Tasan kuukausi sen jälkeen kun Isi saateltiin viimeiselle matkalleen, 
syntyi meidän perheen pienimmäinen.
Pikku Likka <3
Neitiä tehtiin pitkään ja hartaasti reippaat seitsämäntoista tuntia.
Lopulta äidin ja lapsen huonon voinnin takia päädyttiin kiireelliseen sektioon.
Rankasta alusta huolimatta neiti sai täydet kymmenen pistettä.

23.1.2013 klo 18:19 
syntyi 3660g ja 51cm 
täyttä rakkautta!
Äiti ja Isimies ovat ihan myytyjä ja pakahtuvat onnesta!

Kotona ollaan jo oltu reilu viikko, ihmetelty eloa ja toisiamme.
















Ei kommentteja:

Lähetä kommentti